Ponzi huijaukset

Niin kutsutut Ponzi huijaukset ovat taas tapetilla, kun Madoff-skandaali vain paisuu. Eihän tästä ole pitkä aika siitä, kun WinCapita teki vastaavanlainen temppu.

Useat pankit ympäri maailmaa selvittävät parasta aikaa millaisia vahinkoja niille on koitunut Bernard Maddoffin touhuista. Espanjan suurin pankki Santander kertoi viikonvaihteessa laittaneensa Madoffin sijoitusrahastoon yli 2,3 miljardia euroa. Ranskalainen BNS Paribas arvioi, että saattaa menettää huijauksessa jopa 350 miljoonaa euroa. Japanilainen Nomura laski Madoff-riskikseen 225 miljoonaa euroa j.n.e.

Mikä sitten on Ponzi?

Ponzi-huijaus (Ponzi-scam) on pyramidipelin muoto, missä joku kerää pääomia kuviteltua tai olemassa olevaa sijoituskohdetta varten luvaten sijoituksille nopeaa ja korkeaa tuottoa; korkeampaa kuin mistään muusta sijoitustoiminnasta on mahdollista saada. Sijoituskohde voi olla kultavaranto, kaivos, öljyesiintymä, lomaosake tai mikä tahansa tuottoisalta kuulostava kohde. Todellisuudessa mitään laillista liiketoimintaa ei harjoiteta tai se on vähäistä.

Ponzi-huijaukset ovat saaneet nimensä miehestä, jonka nimi oli Charles Ponzi. (tunnetaan myös nimillä Carlo ja Carl Ponzi, Charles Ponei ja Charles P. Bianchi) Hän syntyi Italiassa vuonna 1882, mutta muutti Yhdysvaltoihin omien sanojensa mukaan vuonna 1903. Oltuaan välillä Kanadassa ja kärsittyään rangaistuksia petoksista, hän keksi vuonna 1920 idean, mikä teki hänestä maailmankuulun ja mistä hänen nimensä on annettu vastaaville muille huijauksille.

Ponzi huomasi, että kansainvälisillä postivastauskupongeilla (IRC eli International Postal Reply Coupon) oli mahdollista tehdä voittoa eri maiden erisuuruisten postimaksujen ja osin nopean inflaationkin ansiosta. Jos joku lähetti rahaa Italiaan ja siellä ostettiin edullisesti IRC, joka lähetettiin sitten Yhdysvaltoihin, niin samaa kuponkia vastaan saatiin vaihdettua suuremman summan edestä postimerkkejä kuin mistä lähtömaassa oli maksettu. Tämän järjestelmän ansiosta Ponzi väitti olevan mahdollista tehdä täysin laillisesti järjestelmän heikkoutta hyväksikäyttäen jopa yli 400 % voittoa kulujen jälkeen, kun vain oli tarpeeksi asiamiehiä hoitamassa muiden sijoituksia.

Ponzi sai muutaman tuttavan sijoittamaan postikuponkeihin ja lupasi heille 50 % tuoton 45 päivän sijoituksesta. Hän maksoi ensin sijoittaneille viimeksi sijoittaneiden varoista lupaamansa tuoton ja sai siten uusia sijoittajia aiempien sijoittajien suositellessa järjestelmää heille. Suuria voittoja saaneet sijoittajat sijoittivat enimmäkseen saamansa voitot ja alkupääoman uudestaan järjestelmään lisävoittojen toivossa, joten Ponzi ei joutunut maksamaan nettovoittoa kovinkaan monelle.